Valikko Sulje

Jokainen lukuvuosi kehittää niin yksilöä kuin korkeakoulua

Lukuvuosi 2018-2019 on mennyt vähintäänkin yhtä nopeasti kuin aiemmat. Kuten lukuvuosilla on tapana, ovat ne joillekin ainutkertaisia. Toki jokainen lukuvuosi on erilainen. Monille uusille opiskelijoille ja korkeakoulun henkilöstön jäsenille kokemus korkeakoulun lukuvuodesta uudessa roolissa on aidosti laatuaan ensimmäinen. Kokemuksen kertyessä myös kokemus ja odotukset muuttuvat, samaan aikaan muuttuu myös toiminta ja korkeakouluyhteisö. Jälkimmäinen – kulttuuriltaan – luullakseni muuttuu hitaimmin. Kun on saanut olla saman korkeakouluyhteisön jäsenenä yli 12 vuoden ajan, voi huomata myös kulttuurin muuttuneen. Toki kulttuurikaan ei muutu tyhjiössä – pelkästään sisäisenä ilmiönä – vaan on sidoksissa korkeakoulujärjestelmän ja yhteiskunnan muutoksiin. Huolimatta välillä raskaistakin vaateista on ilo huomata, että jokainen lukuvuosi merkitsee kuitenkin kehitystä korkeakoululle. Jokaisena lukuvuotena korkeakoulun toiminta kehittyy jollakin tavoin, vaikka sananlaskun mukaisesti ”vuodet eivät ole veljeksiä”, aina ne eivät ole edes ”serkkuja keskenään”.

Yhtä ilahtunut voi olla jokaisen lukuvuoden jälkeen myös siitä, että on oppinut ymmärtämään joitakin asioita ja ilmiöitä paremmin kuin siihen asti. Nautin asioiden, tapahtumien ja kehityksen pohdiskelusta ja tällaiseen lopputulokseen olen tähän asti tullut jokaisen lukuvuoden päätteeksi. Lukuvuosi 2018-2019 on ollut pikemminkin ”serkkujen vuosi” kuin ”veljesten vuosi”, joten opittavaa ja omaksuttavaa on riittänyt tänä lukuvuonna erityisen paljon.

Esitin itselleni kysymyksen, kun olen kirjoittanut ensimmäiset 40 blogikirjoitusta: ”Miltä se tuntui ja mitä tapahtuu seuraavaksi?” Intensiivisen lukuvuoden päätteeksi Suomen uniikki, kaunis kesä on alkanut ja juhannus johdattaa pian rehtorinkin ”kesäpuuhiin” ja mietteet ovat ensisijaisesti siirtymässä lähestyvään vuosilomaan – mahdollisuuteen viettää yhteistä aikaa läheisten kanssa. Blogitekstien kirjoittaminen on ollut oppimisprosessi ja oivalluttava kokemus. En tiedä, miten paljon blogikirjoitukset ovat tuottaneet lisäarvoa muille? Henkilökohtaisesti kirjoittaminen on itselleni tärkeää. Kirjoittaessa on hienoa jäsentää ajatuksiaan ja kyseenalaistaa omaa ajatteluaan, käydä itsensä kanssa vuoropuhelua.

Kerroin, miltä tuntui kirjoittaa ensimmäiset 40 blogikirjoitusta. ”Mitä tapahtuu seuraavaksi?” Ajattelin jatkaa blogin kirjoittamista. Muutan ensi lukuvuodeksi 2019-2020 blogitekstien tyyliä ”päiväkirjamaisesta kirjoitusotteesta” informatiivisempaan suuntaa ja käsittelen niissä korkeakoulumme uutta strategiaa, jonka Laurea-ammattikorkeakoulu Oy:n hallitus vahvisti kesäkuussa (6.6.).

L Ä M P I M Ä T   K I I T O K S E T   kaikille blogikirjoitusteni lukijoille. H y v ä ä   k e s ä ä !