Valikko Sulje

Ponnetonta kehittämistä vai säntillistä uudistamista?

Entinen kollegani. koulutusohjelmajohtaja emeritus Markku Vesala tapasi kertoa tarinaa yli-insinööristä, joka oli luonut ”kuolemattoman yhtälön” kehittämiseen. Tämä yhtälö on iskostunut vahvasti mieleeni, vaikka kuulin sen jo 15 vuotta sitten työskennellessämme Hämeen ammattikorkeakoulun Riihimäen yksikössä. Toimin siellä yli viiden vuoden ajan liiketalouden koulutuksesta vastaavana koulutusohjelmajohtajana ennen kuin tulin koulusalajohtajaksi Laurea-ammattikorkeakoulun palvelukseen vuonna 2007. Yli-insinöörin yhtälö kehittämiseen oli muotoa: AIKA * VAIVA = VAKIO. Jos kehittämistyöhön paneutuu ja keskittyy huolella – nähden aidosti vaivaa – tavoitellen säntillistä toiminnan uudistamista, hyvään lopputulokseen pääsee nopeammin. Entä, jos ”ei oikein huvita ja jaksa keskittyä”? Silloin kehittämiseen suhtautuu ponnettomasti, eikä näe aidosti vaivaa sen eteen. Silloin aikaa kuluu paljon enemmän, joskus miltei loputtomasti ilman kehitystä. Jokainen tunnistanee hetkiä, jolloin henkilökohtaisella tasolla on ollut kummassakin tilanteessa? Soisi, että kokemuksia edellisistä on enemmän kuin jälkimmäisistä. Varmasti on näin. Onneksi meillä on mahdollisuus oppia joka päivä lisää.

Päteekö tämä yhtälö myös organisaatioihin ja yhdessä kehittämiseen? Sitä ”tarina yli-insinööristä” ei kerro tai sitä en ainakaan muista. Miksi ei soisi, että säntillinen uudistaminen ”veisi aina voiton” ponnettomasta kehittämisestä? Voinee esittää itselleen omantunnon kysymyksenä: Kumpaa kulttuuria minä omalla toiminnallani luon: ponnettoman kehittämisen vai säntillisen uudistamisen kulttuuria?