Valikko Sulje

Oman osaamisen käyttöaste?

Kun tietää, mitä pitää tehdä ja osaa sen tehdä, valtaa mielen tyytyväisyys. Silloin on pystynyt luomaan työllään lisäarvoa, jota sen hyödyntäjä arvostaa. Niin kauan kuin työ luo lisäarvoa, sille on kysyntää. Kysyntää voi toki olla huomattavasti, vaikka sille ei olisi maksajaa. Toki työtä ei tehdä vain rahasta vaan myös monista muista syistä, puhumattakaan vapaaehtoistyötä ja motiiveista sen tekemiseen. On tärkeää, että pitää työstään. Se on vahvasti sidoksissa sen kanssa, että työssään onnistuu. Siihen tarvitsee osaamista. Mutta millainen on oman osaamisen käyttöaste työssä? Se varmaankin vaihtelee, joskus se on suurempi ja joskus pienempi. Niin. Kunhan oman osaamisen käyttöaste ei olisi liian matala liian pitkään? Siitä seurannee turhautuminen, alisuoriutuminen, väsyminen ja työkunnon lasku jne.

 

Pian 40 vuotta sitten olimme koululaisina opinto-ohjaajan johdolla opintokäynnillä tekstiilitehtaassa Parkanossa. Opinto-ohjaaja haastatteli tehdassalissa ompelijaa, joka ompeli ompelukoneella paitoihin nappeja. Opinto-ohjaaja kysyi: ”Millä tavoin tässä työssä ilmenee vaihtelua ja muutoksia”? Rouva vastasi, että ”työssä on runsaasti vaihtelua, sillä nappien väri ja koko vaihtelee mm. vuodenaikojen mukaan”. Hän vaikutti onnelliselta ja tyytyväiseltä työhönsä. Hän varmasti osasi työn hyvin ja hän sai luoda työllään lisäarvoa.

On yhteiskunnan ja ihmiskunnan etu, jos kaikki ihmiset ovat mahdollisimman hyvin koulutettuja

En pidä termistä ”ylikoulutettu”, sillä mielestäni ”ylikoulutettuja” ihmisiä ei ole. On yhteiskunnan ja ihmiskunnan etu, jos kaikki ihmiset ovat mahdollisimman hyvin koulutettuja. En siten mielellään näkisi koulutuksen merkitystä kytkettynä vain työhön vaan myös ihmisyyteen, sivistyksenä. Nykyään asiantuntijatyön lisääntyessä yhä tärkeämpi mielekkyyden lähde työssä ei ole pelkästään lisäarvon tuottama mielihyvä vaan yhä tärkeämpää on mahdollisuus oppia uutta. Ammatillinen kehittyminen koetaan yhä tärkeämpänä asiana. Se ei liene pelkästään seurausta kasvaneista ja muuttuvista asiantuntijatyöhön latautuvista vaateista, teknologisesta kehityksestä ja kansainvälistymistä seuranneista muutoksista. Ihmisten suhde ansiotyöhön on muuttunut ja elintason noustessa myös työssä itsensä toteuttaminen nähdään yhä tärkeämpänä pelkän elannon hankkimisen sijaan.

Oman osaamisen käyttöasteesta on kiinnostunut sekä yksilö itse että työyhteisö.

On selvää, että vertaus vuosikymmenten takaiseen tehdastyöhön ei ole se osuvin, mutta se hyvin konkretisoi muutosta. Opinto-ohjaajan haastattelema rouva ei tehnyt käytännössä juuri lainkaan omaa työtään ja työprosessien kehittämistä koskevia päätöksiä puhumattakaan päätöksistä oman osaamisensa kehittämiseksi työyhteisössä. Sitä ei varmaankaan juuri koettu edes tarpeelliseksi. Nykyään on kovin toisin, onneksi. Oman osaamisen käyttöasteesta on kiinnostunut sekä yksilö itse että työyhteisö. Molemmat haluavat, että se on mahdollisimman korkea ja osaaminen kehittyy koko ajan. Samaan aikaan jokaisen oma vastuu työn ja oman osaamisen kehittämisestä on lisääntynyt. Muutamassa vuosikymmenessä ollaan tultu tilanteeseen, jossa yksilön vastuu oman osaamisen kehittämisestä ja vastuu oman osaamisensa käyttöasteesta on suurempi kuin koskaan aiemmin.