Valikko Sulje

Oletko sinäkin ”pilkunviilaaja” – millainen?

Jos joku on blogitekstejäni jaksanut lukea, on varmasti huomannut viehtymykseni sananlaskuihin ja sitaatteihin. Kun nuoruudessani ei ollut pleikkareita, vain se legendaarinen ”TV-peli”, jolla mustavalkotelevision ruudulla pelattiin tennistä, tuli keksittyä kaikenlaista. Kaikesta ei viitsi tai saati edes kehtaa kirjoittaa. Jotakin toki hyödylliseksikin luokiteltavaa puuhaa tuli harrastettua kalastuksen, pesäpallon, hiihdon ja muiden urheiluharrastusten lisäksi. Lueskelin aika usein sitaattisanakirjaa. Se on edelleen minusta kiehtova. Ihmisten ajatukset, oivallukset ja nerokkaat ilmaisut ovat kiehtovia.

Tekstin kehittäminen on minusta kiehtovaa

Olenko siis ”pilkunviilaaja”? Kyllä ja en. Kirjoittaminen ja tekstin kehittäminen on minusta kiehtovaa. Siinä voi aina tulla paremmaksi ja silti tekee virheitä, vaikka kuinka yrittäisi niitä välttää. Ei siten liene yllätys, että väitöskirjan kirjoittaminen monografiana oli minulle työn ohessa innostava, joskin aikaa vievä harrastus. Siinä sai vuosia ”viilata” tekstiä ja etsiä oikeaa pilkun paikkaa eli olen ”pilkunviilaaja”. Koen olevani positiivinen ”pilkunviilaaja”, sillä tykkään muokata huolella omia tekstejäni, vaikka niihin usein virheitä jääkin.

Yleisemmin ”pilkunviilaaja” tunnettaneen negatiivisena ilmaisuna, jolloin sillä tarkoitetaan henkilöä, joka huomauttelee toisten ihmisten teksteissä olevista kielioppivirheistä. Tästä syystä häntä saatetaan kutsua myös ”hiustenhalkojaksi” tai saivartelijaksi. Tällainen ”pilkunviilaaja” en mielestäni ole tai yritän sitä ainakin välttää. Miksi?

Teksti on aina kirjoittajalleen tärkeä

Teksti ei ole vain teksti vaan se on yksilön arvokasta ilmaisua. Teksti on aina kirjoittajalleen tärkeä teksti, jossa on hänelle tärkeitä ajatuksia, mielipiteitä tai väitteitä, jotka hän haluaa muille välittää. Meidän ihmisinä pitäisi toki ensisijaisesti kiittää ”pilkunviilaajaa” siitä, että hän on jaksanut tekstin lukea eikä suinkaan pahastua hänen yksityiskohtaisista kommenteistaan. On kuitenkin inhimillistä, että tekstin kirjoittajan mieleen hiipii kysymys: ”Eikö ajatuksistani, mielipiteistäni tai väitteistäni ole mitään muuta sanottavaa.” Yritän pitää tämän mielessäni aina, kun sisäinen ”pilkunviilaja” on astumassa esiin.