Valikko Sulje

Oppimisen sietämätön keveys ja tuska – Koskaan ei pitäisi tuomita ketään oppijana!

Kun kouluvuosia muistelee, tulee mieleen lähinnä hyviä ja kauniita muistoja. Sananlasku kertoo, että ”Aika kultaa muistot” ja niin taitaa sittemmin laulaa myös Cheek. Ja parempi näin onkin. Kaikki oppimiskokemukset eivät ole sellaisia, joita haluaisi erityisesti muistella. Ja en nyt niinkään tarkoita vain koulukokemuksia tai kokemuksia opettajista vaan nimenomaan oppimisesta. Parhaimmat oppimiskokemukset ja –muistot ovat väläyksenomaisia hetkiä, jolloin on oivaltanut jotain. Ponnistelun jälkeen on vihdoin ymmärtänyt jonkin asian. Näihin muistoihin liittyy vahvasti oma panos ja sinnikäs yrittäminen tajuta jokin asia.

Niin. Oppiminen ei ole aina ollut sietämättömän keveää, kun reflektoi omaa oppimistaan. Oppiminen on joskus ollut myös vaikeaa. Joskus on myös tullut ns. ”oma raja vastaan”, jolloin on joutunut hyväksymään, että ei kykene jotain asiaa oppimaan – ainakaan siinä ajassa, mikä silloin oli käytettävissä. Vaikka aikaa olisi ollut riittävästi, ei välttämättä sisäinen motivaatio ollut korkea, että olisi ollut valmis ponnistelemaan riittävästi jonkin asian oppimiseen. Silloin ei ole mielestäni kyse oppimisen sietämättömästä tuskasta vaan pikemminkin valintojen tekemisen tuskasta. On vaikeaa päättää olla oppimatta jotain, mikä kiinnostaa.

Koululla ja opettajalla on merkittävä vastuu oppimisen mahdollistajana

Hypoteesini on, että oppiminen tuottaa aina vain iloa. Siihen liittyvä tuskan kokemus liittyy ulkoisiin tekijöihin, jos ei ole riittävästi aikaa oppimiseen tai oppimisprosessi on rakennettu liian pakkotahtiseksi jne. Koululla ja opettajalla on merkittävä vastuu oppimisen mahdollistajana ja ohjaajana sellaisella tavalla, että oppimisprosessi on kaikin puolin toimiva ja kannustava.

Järkyttävimmät muistot oppimisen sietämättömästä tuskasta liittyvät siihen, että opettaja ei ollut ymmärtänyt oikein omaa rooliansa ja tehtäväänsä. Oppimisympäristön ilmapiiri oli ahdistava, sillä opettaja oli toiminnassaan mielivaltainen ja arvaamaton. Hänen missionsa ei ollut tukea oppijoita löytämään omia vahvuuksiaan ja tukea kaikkia oppimaan vaan vallankäytöllään hän nujersi toisia ja nosti toisia oppijoita pönkittääkseen valta-asemaansa suhteessa oppijoihin. Oppimisen ilon sijaan hän aiheutti oppijoissa oppimattomuuteen liittyviä häpeän tunteita, jotka eivät kannustaneet oppimaan. Onneksi tällaista ei varmasti enää tapahdu kouluissa.

Sisäinen motivaatiomme jonkin asian oppimiseen vaihtelee huomattavasti

Koskaan ei pitäisi tuomita ketään oppijana! Sisäisellä motivaatiolla on valtava voima oppimisessa. Kuten kaikki tiedämme, kenenkään sisäinen motivaatio ei ole vakio. Eri elämänvaiheessa, eri vuosikymmenillä, eri vuosina, eri kuukausina, eri päivinä jne. sisäinen motivaatiomme jonkin asian oppimiseen vaihtelee huomattavasti. Kenenkään oppimisedellytyksiä ei saisi tuomita aiempien oppimissuoritusten (esim. arvosanojen) perusteella.

Jokainen voi oppia tänään enemmän ja paremmin kuin viime vuosikymmenellä, viime vuonna, viime kuussa tai eilen. Opitaan koko ajan – tänäänkin ja nautitaan siitä enemmän, luvan kanssa. Vaikka oppiminen ei aina sietämättömän keveää olisikaan, oppiminen tuottaa iloa!