Valikko Sulje

”Ihan pihalla” vai vuosilomalla?

Joskus tulee pohtineeksi, miten ihmiset jaksavat niissä yhteiskunnissa, joissa ei ole Suomen kaltaisia vuosilomaoikeuksia? Se, että ihmiset jatkavat työntekoa pitkään, ei sinällään ole yllätys. Varsinkin asiantuntijatyössä, jossa fyysinen rasitus ei ole suurta, työ lisää elämän mielekkyyttä ja varmasti edesauttaa ikäännyttäessä hyvinvointia. Tähän suuntaan kehitys on menossa myös Suomessa, kun eliniänodote kasvaa kaiken aikaa. Mutta mikä on vuosiloman merkitys työhyvinvoinnin lähteenä?

”Maailma pitää saada valmiiksi” ennen lomalle jäämistä

Tulin tätä pohtineeksi, kun jään tänään vuosilomalle. En liene ainut, jolle toisinaan käy niin, että ei millään malttaisi jäädä lomalle. On niin paljon mielenkiintoisia tehtäviä hoidettavana, että lomalle jäädessä on pienoinen ”loma-ahdistus”. ”Maailma pitää saada valmiiksi” ennen lomalle jäämistä, mikä ei ole mikään kansallinen ilmiö. Kesällä tavatessani sveitsiläisen ammattikorkeakoulun rehtorin, me nauroimme tälle asialle makeasti yhdessä. Niin. Haluamme saada ”työpöydän puhtaaksi”, sähköpostilaatikon tyhjäksi ikään kuin kaikki olisi tehty ja voimme jäädä hyvillä mielin lomalle. Tämä liittyy myös työn uudistumiseen ja asiantuntijatyön murrokseen. Kuinka moneen järjestelmään sinun tulee asettaa sijainen lomalle lähdettäessä? Aika moneen. Sähköpostiin pitää aktivoida automaattivastaustoiminto jne. Tämä ei meitä ahdista, sillä näiden ”rituaalien” toistuminen on oikeastaan viehättävä osa ”lomalle jäämisen riittiä”.

Vasta viime vuosisadan lopussa yleistyneet kannettavat tietokoneet, matkapuhelimet ja kehittynyt viestintäteknologia tekivät asiantuntijatyöstä lähes ajasta ja paikasta riippumatonta. Koska aamuvirkku olen, vielä -90:lla pidensin tarvittaessa työaikaa menemällä varhain aamulla toimistolle. Tällä vuosituhannella siihen ei ole enää ollut tarvetta, sillä sen voi tehdä mistä vaan ja milloin vaan. Se on huikea mahdollisuus ja samalla myös ”vaaran paikka”. Kukaan ei voi tehdä töitä kaiken aikaa. Se voisi toimia jonkin aikaa, kunnes olisi ”ihan pihalla”. Jokainen tarvitsee ravinnon lisäksi lepoa ja liikuntaa. Ja vaikka fyysinen keho kestäisi, sairastuisi jossain vaiheessa myös mieli. Joskus aiemmin niitä oli vain vähemmän.

Työurani alussa työskentelin mm. elementtirakentajana talotehtaalla. Niistä tehtävistä jäätiin lomalle ”liukkaasti”, kun vain leimattiin lähtiessä kellokortti. Toki aiempinakin vuosikymmeninä asiantuntijatyön luonne on ollut erilainen kuin esimerkiksi fyysisesti raskaissa töissä, joissa loman merkitys on fyysisestikin ollut erilainen. Mutta myös asiantuntijatyö on muuttunut merkittävästi teknologistumisen seurauksena, mikä on kärjistetysti keventänyt aiemmin fyysisesti raskaiksi koettuja töitä ja tehnyt aiemmin kevyistä asiantuntijatöistä raskaampia. Toki teknologistuminen on sujuvoittanut ja tehostanut sekä tehnyt asiantuntijatyöstä monin tavoin miellyttävämpää. Mutta se on samaan aikaan hämärtänyt työn ja vapaa-ajan rajaa.

Loman tarpeellisuuden oikeastaan ymmärtää vasta työhön palatessa

Usein olen lomalta palatessa pohtinut, että loman tarpeellisuuden oikeastaan ymmärtää vasta työhön palatessa. Arjen ”vauhtipyörän pyöriessä” on vaikea havainnoida sitä, että suorituskyky laskee. Työhönsä, asiakkaisiinsa ja työyhteisöönsä sitoutunut ihminen haluaa tehdä kaiken aikaa vain parhaansa. Koska ihmisinä olemme erittäin sopeutumiskykyisiä, meidän on vaikea huomata, että joudumme ponnistelemaan liikaa esimerkiksi levon puutteesta vireystilan laskiessa. Me vain suoritamme. Silloin olisi levättävä. Vaikka en koe, että suorituskykyni olisi laskenut, on tänään aika jäädä lomalle. Nyt pitää hoitaa lomalle jäämisen ”rituaalit”!

Palaan – oikeasti arkeen – vasta tulevana maanantaina 22.10., jos vain maltan pysyä poissa mm. sähköpostista siihen asti. Yritän ainakin. Uskon, että kiitän siitä itseäni palatessani työhön entistä virkeämpänä. Niin kiittävät myös asiakkaat, kollegat ja yhteistyökumppanit. Vuosiloma toimii taas työhyvinvoinnin lähteenä!