Valikko Sulje

”Yksi ihmisen tärkeimmistä matkoista on tulla toista puolitiehen vastaan.”

Keski-ikäisenä on saanut kokea elämässään huikean teknologisen kehityksen, joka on uudistanut niin opiskelua, työtä kuin vapaa-aikaakin. Kirjoitin vielä seminaarityöni innovaatioiden omaksumisesta sähköisellä kirjoituskoneella, joka sentään näytti yhden rivin digitaalisessa näytössä ennen kuin piti ”painaa enteriä”. Muistan ensimmäiset kokemukset, kun ”seikkailimme” maailmalla yliopistojen tietoverkossa osaamatta aavistaa, miten internet ja langaton tiedonsiirto mullistavat maailmaa. Opinnäytetyön toki kirjoitin jo tietokoneella, vaikka silloin käyttämäni ohjelmistot (mm. TEKO-tekstinkäsittelyohjelmisto) ovat jo miltei muinaishistoriaa. Ehdin toimia tovin asiantuntijana työelämässä ennen kuin ”kaikki tapahtui” ja voimakas, kiihtyvä teknologinen kehitys alkoi. En ikävöi tuota aikaa. Mahdollisuutemme tehdä työmme nyt asiakasystävällisemmin, tuottavammin ja tehokkaammin ovat nykyään moninkertaiset. Nyt olemme tilanteessa, jossa tekoäly ja robotiikka tulevat niin ikään moninkertaistamaan nämä mahdollisuudet. Koska muistoissa on nostalgiaa, on pakko palauttaa mieleen konkreettinen ja hauska esimerkki asiantuntijatyön tehostumisesta. Toki silloin tapahtunut ei juurikaan nuorta asiantuntijaa huvittanut.

Oli tarpeen järjestää ylimääräinen valiokunnan kokous, johon kutsutaan yli 20 yritysjohtajaa. Jotta tämä onnistuisi, oli luonnollisesti selvitettävä vaihtoehtoisia ajankohtia kokouksen järjestämiselle. Niin. Sähköpostit eivät olleet vielä käytössä. Käytännössä ainut vaihtoehto oli soittaa kaikille. Kun pohdit – jo silloin – yritysjohtajien arkea, he harvemmin odottivat puheluja työpöytänsä lankapuhelimen ääressä. Kun silloin kaikilla ei ollut vielä käytössä matkapuhelimia, oli operaatio tekijälleen varsin työläs, sillä ”numeroita väännettiin” moneen kertaan. Siihen ei aina yksi työpäivä riittänyt. Nykyteknologian ollessa käytössä tätä voinee jo luonnehtia järjettömäksi tuhlaukseksi, kun kaikki tämä tapahtuu vaivattomasti esim. Doodlen avulla.

Yli kolme vuosikymmentä työelämässä kehitystä havainnoineena on nähnyt ja kokenut kaikenlaista, myös sellaista, jota ei haluaisi muistella vaan pikemminkin yrittää ymmärtää ja ottaa opiksi.

Perimmäinen tarkoitukseni ei ollut nyt pysähtyä pohtimaan, mikä on muuttunut vaan pikemminkin sitä, mikä ei ole muuttunut – ainakaan tarpeeksi. Jotkut ehkä muistavat nähneensä -80-lla muovisia ”tauluja” tai pikemminkin ”läpysköitä tai tabletteja”, joissa oli kirjoitettuna tunnettuja aforismeja. Kierrän usein kirpputoreja, sillä siellä on paljon kiinnostavaa historiaa ja jo useamman vuoden ajan olen usein pysähtynyt keuruulaisen kirpputorin seinällä olevan vaaleansinisen ”läpyskän” kohdalla, jossa lukee: ”Yksi ihmisen tärkeimmistä matkoista on tulla toista puolitiehen vastaan.” Tuolloin mieleeni tulee aina viestintäteknologian kehitys ja kykymme hyödyntää uutta teknologiaa. Voimme ajatella, että uuden viestintäteknologian käyttöönotto niin opiskelussa, työssä kuin vapaa-ajalla olisi voinut olla vieläkin nopeampaa. Niin pitääkin ajatella, sillä aina on varaa parantaa. Edelleen tuon ”läpyskän” kohdalla olen esittänyt itselleni kysymyksen: ”Olemmeko vastaavasti oppineet tulemaan useammin ja nopeammin toista puolitiehen vastaan?” Yli kolme vuosikymmentä työelämässä kehitystä havainnoineena on nähnyt ja kokenut kaikenlaista, myös sellaista, jota ei haluaisi muistella vaan pikemminkin yrittää ymmärtää ja ottaa opiksi. Kun mietin vastausta kysymykseen, tulen joka kerta samaan lopputulokseen: ”Meidän pitäisi oppia tulemaan useammin ja nopeammin toista puolitiehen vastaan.”

Sähköisen viestinnän ekspotentiaalinen kasvu ja nopeutuminen eivät tätä edistä. Ei ole apua myöskään tekoälystä ja algoritmeistä. Olisi keskusteltava ja haettava yhdessä ratkaisua. Sitäkään ei pitäisi ulkoistaa jollekin toiselle. Kun asioita ja tapahtunutta selvittävien henkilöiden määrä lisääntyy, lisääntyvät myös tulkinnat ja sitä myötä usein myös väärinymmärrykset. Jos tämä tapahtuu sähköisesti, on varsinainen ”soppa valmis” ja hyvätkin tarkoitukset ovat muuttuneet joksikin aivan muuksi. Aion jatkossakin pysähtyä tuon vaaleansinisen ”läpyskän” kohdalla palauttaen nämä ajatukset mieleeni ja innostuneena tutkailla, onko sinne ilmestynyt uusia ”läpysköitä”.