Valikko Sulje

Ammattikorkeakoulussa – duaalimallin toisella laidalla – syntyy uniikkia osaamista

Sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut kouluttavat ihmisiä työelämään ja ns. duaalimalli voi tuntua toisinaan ihmisistä oudolta. Keskeisenä erottavana tekijänä on pidetty sitä, että yliopistot keskittyvät tieteellisten läpimurtojen tekemiseen perustutkimuksessa ja ammattikorkeakoulut keskittyvät vastaavasti soveltavaan tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan palvellen erityisesti työelämän ja aluekehityksen tarpeita. Suomalainen malli on kiistatta toiminut varsin hyvin ja maailmalla ollaan peräti kateellisia siitä, miten korkeakoulusektori on onnistuttu kytkemään systemaattisesti osaksi aluekehitystä ja korkeakoulusektorin yhteiskunnallinen vaikutus ei jää vain puheiden tasolle. Erittäin merkittävä yhteiskunnallinen ratkaisu oli niin ikään asettaa ammattikorkeakouluille aluekehitystehtävä. Se oli duaalimallissa luontevaa.

Vaikka yliopistoissa koulutetaan tutkijoita, siellä koulutetaan myös ihmisiä työelämään. Kun sanotaan, että ammatillisessa korkeakoulutuksessa koulutetaan ihmisiä ammattiin, eikö yliopistosta valmistuneet ihmiset toimi myös ammateissa? Kyllä toimivat. Siis yliopistotkin kouluttavat ihmisiä ammattiin. Onko duaalimalli koulutuksen osalta keinotekoinen? Joskus kuulee esitettävän tämän kysymyksen. Se on tärkeä kysymys. Kaikilta osin vastaukseksi eli erilaistavaksi tekijäksi eivät riitä erilaiset oppimissisällöt, vaikka ammattikorkeakoulun tutkimusorientaatio on erilainen ja ammattikorkeakoulujen tehtävä ei ole tehdä akateemista tiedettä kouluttaen uutta tutkijasukupolvea vaan palvella enemmän työelämää ja sen kehitystä.

Keskustelussa siis painotetaan, että ammattikorkeakoulut palvelevat työelämää ja aluetta. Eikö yliopistot sitten palvele työelämää ja aluetta? Kyllä ne palvelevat. Ne molemmat palvelevat. Joku voisi ajatella, että ymmärrän koko ajan vain vähemmän, miksi duaalimallia tarvitaan. Mistä se erilaisuus syntyy, jos ei synny selkeästi tästäkään? Joskus kuulee argumentoitavan, että yli puolet korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoista työskentelevät opintojen ohessa, erityisesti nostaakseen elintasoaan ja rahoittaakseen opintojaan. Niin työskentelevät. Eikö tässä jo synny riittävästi työelämäosaamista yliopistossa, mitä ammateissa tarvitaan? Mielestäni ei synny.

Olen itse opiskellut kolmessa suomalaisessa yliopistossa ja saanut niissä kaikissa erinomaista opetusta. Sen on selkeästi tunnistanut tasoltaan ja vaatimuksiltaan akateemiseksi yliopisto-opetukseksi. Oppimastani on ollut valtavasti hyötyä työelämässä, niissä ammateissa, joissa olen toiminut. Olen suorittanut akateemiset tutkintoni työn ohessa ja opiskelu on ollut myös vastapainoa työlle, jolloin työ ja opiskelu ovat jatkuvasti täydentäneet toisiaan. Näin on varmasti myös ammatillisessa korkeakoulutuksessa, vaikka siitä minulla omakohtaista kokemusta on vain opettajana. Mikä sitten on erilaista ammatillisessa korkeakouluopetuksessa verrattuna yliopisto-opetukseen? Ja mikä eron saa aikaan?

Keskeisin ero lienee pedagogiikassa? Ammattikorkeakoulupedagogiikka nojautuu työelämätarpeisiin ja koulutuksen autenttisuuteen yhteistyössä työelämän kanssa. Vaikka ammattikorkeakoulun opetuksessa on yliopiston tapaan tutkimuksellinen ote, oppimisprosessi on kytketty tiiviisti – ei vain työelämän kehittämiseen vaan myös korkeakoulun työelämäkumppanuuksiin ja soveltavaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Ei vain kilpaillulla ulkoisella rahoituksella toteutetuissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa vaan lähtökohtaisesti kaikessa ammattikorkeakouluopetuksessa halutaan nojautua työelämän kehittämiseen yhdessä työelämän kanssa niin, että opiskelija ja ammatillisen osaamisen kehittyminen on keskiössä. Laurea-ammattikorkeakoulussa vuosituhannen alussa syntynyt Learning by Developing –toimintamalli (kehittämispohjainen oppiminen) jäsensi merkittävällä tavalla tätä ammatillisen korkeakoulutuksen oppimistoimintaa, joka tapahtuu yhdessä kehittämällä. Työelämään integroituva oppimisprosessi ei ole näin yksin opiskelijan vastuulla vaan korkeakoulun pedagogiikka kytkee opiskelijan oppimisprosessin yhteen työelämän kehittämisen kanssa siten, että opettajat ohjaajina ja työelämän asiantuntijat kehittävät ja myös oppivat yhdessä opiskelijan kanssa. Ammattikorkeakoulupedagogiikan toimivuuden kannalta on avainasemassa korkeakoulun työelämäintegraation korkea taso, mikä edellyttää vahvoja kumppanuuksia niin yritysten kuin muiden yhteisöjen, kolmannen sektorin ja alueen kanssa. Silloin ammattikorkeakoulussa syntyy uniikkia osaamista, jonka syntymisessä on avainasemassa ammattikorkeakoulupedagogiikka. Sitä on tarpeen vaalia ja jatkuvasti yhdessä kehittää. Se on arvokas tehtävämme, duaalimallin toisella laidalla.