Valikko Sulje

Opettaja ei etsi opiskelijoiden suosiota vaan ansaitsee heidän arvostuksensa ammattitaidollaan

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tuloksellisuuteen perustuva rahoitusmalli on ”nollasummapelinä” ollut tehokas keino vahvistaa korkeakoulusektorin määrällistä tuottavuutta. Korkeakoulun on koko ajan oltava laskennallisesti tuottavampi kuin toinen tai sen rahoitus laskee. Vaikka kaikki korkeakoulut tuottaisivat yhä enemmän tutkintoja ja opintopisteitä, niiden hinta laskee kaiken aikaa ja on vaara, että jotkut korkeakouluista ”putoavat kelkasta”. Silloin seurauksena on valtionrahoituksen lasku ja korkeakoulun YT-neuvottelut sekä muut sopeuttamistoimet. Joku voisi kutsua tätä vähittäiskaupassa muotitermiksi tulleeksi halpuuttamiseksi. Siitä ei toki ole kysymys.

Yhteiskunnan näkökulmasta korkeakoulusektorin tuottavuus parantuu. Se parantuu toki vain, jos samaan aikaan koulutuksen laatu vähintään pysyy ennallaan tai paranee. Suomea ei tulevaisuudessa kuitenkaan kanna yksin tutkintojen ja opintopisteiden määrä vaan korkeatasoinen ja kilpailukykyinen osaaminen, josta ei ole varaa tinkiä yhtään. Määrä ei korvaa laatua missään, eikä ainakaan osaamisen tuottamisessa. Huolimatta siitä, että korkeakoulujen kehittyneet ja säännöllisesti auditoitavat laatujärjestelmät tukevat niiden koulutuksen laadun kehittämistä, kohdistuu korkeakoulun opettajaan nykyään valtava paine ja vastuu.

Opettaja arvostaa opiskelijoitaan niin paljon, että hän välittää heistä aidosti ja haluaa heidän tinkimättömästi oppivan sen ammattitaidon, jota työelämässä tarvitaan.

Opettaja vastaa opetuksesta ja oppimisen arvioinnista. Opettaja määrittää käytännössä sen osaamistason, jota opintosuorituksessa edellytetään. Näin hän on toki aina tehnyt, mutta nykyään hänen opetus- ja ohjaustyössään syntyneet opiskelijoiden opintopisteet ja tutkinnot määrittävät saavutettavan osaamistason lisäksi myös korkeakoulun tulevan rahoituksen. Vaikka opettajan vaikuttavuus on lisääntynyt entisestään, hän ei ole valmis tinkimään opiskelijoiden hankkiman osaamisen tasosta opintopisteiden määrän ja tutkintomäärien kustannuksella. Opettaja ei etsi opiskelijoiden suosiota vaan ansaitsee heidän arvostuksensa ammattitaidollaan, jolla hän tukee opiskelijoita saavuttamaan työelämässä vaaditun osaamistason ja yksilöllisen potentiaalinsa. Se on arvokas yhteiskunnan hänelle suoma merkityksellinen tehtävä ja vastuu, jota hän ammattiylpeydellä kantaa.

Arvostan valtavasti opettajiemme työtä, heidän ammattitaitoaan ja moraaliaan. Siitä kuuluu kiitos myös toki hyvälle opettajankoulutukselle ja korkeakouluyhteisölle, jossa arvostetaan laadukasta työtä, eikä sorruta ”kalastelemaan” opiskelijoiden suosiota ja halpuuttamaan opintopisteitä huolimatta korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän arjessa luomista paineista. Osaaminen ja jatkuva oppiminen kantavat tulevaan, josta osa on aina vielä tuntematonta. Tinkimätön opetus ja korkeatasoinen tutkiva oppiminen johdattavat turvallisesti tulevaan – tuntemattomaankin.